tiistai 13. lokakuuta 2015

Pörrin tiedote (kuulumisia uudesta kodista 8.10.2015)



Hyvä Kattilan väki, 
tässä Pörri, päivää! 

Päätin henkilökohtaisesti laatia teille Tärkeän Tiedotteen. Olen nyt asunut täällä tädin luona neljä (4) viikkoa. Pari viikkoa sitten täti alkoi jutella minulle sellaista, että hänen puolestaan minä voin jäädä tänne, jos vain itse haluan. Olen nyt pohtinut tätä asiaa tarkoin ja tehnyt ratkaisuni. Jään tänne. 

Uskon, että tämä on kannaltani ihan positiivinen ratkaisu, sillä nythän minulla sitten on oma koti ja oma täti, joka pitää minusta huolta. Kerroin jäämispäätöksestäni tietenkin ensin tädille ja täti sanoi olevansa hyvin iloinen, sillä samalla kun minä saan kodin, täti saa kisun. Tädin edelliset kisut kun ovat kuulemma sairauden takia joutuneet menemään Kissataivaaseen, niin kisun paikka oli tyhjänä, mutta nyt paikka on minun ja niin ollen täytetty. Täti sanoi heti tänne muutettuani, että minulta ei vaadita kuin sisäsiisteyttä ja sitten täti selitti minulle moneen kertaan, että oman huoneeni lisäksi myös talon toiseen päähän on sijoitettu potta ja että sitä sopii käyttää hädän hetkellä. Kun sitten reilun viikon omassa huoneessani majailtuani pääsin tutustumaan koko pytinkiin, marssin näytösluontoisesti suoraan sinne paljon puhuttuun toiseen pottaan ja toimitin asiani. Saatiinpa sekin asia heti pois päiväjärjestyksestä, sillä kuullunymmärtämisessäni ei ole mitään vikaa ja osaan käyttää pottaa – ja osaan paljon muutakin! 

Olen mielestäni kotoutunut oikein hyvin ja tätikin on minuun tyytyväinen. Päätin heti ensimmäisenä päivänä täällä uudessa kodissa, että yritän kokeilla sitä siliteltävänä oloakin, joten jäin kököttämään paikalleni ja täti sitten tosiaan silitti minua! Oli se hirmuisen jännittävää aluksi ja laskin, että sain silitystä jo pelkästään ensimmäisen vuorokauden aikana enemmän kuin koko aiemman elämäni aikana yhteensä, joten aika radikaali muutos tuli elämääni siinäkin suhteessa. Silittely osoittautui epäluuloistani huolimatta oikein mukavaksi ja pian jo kehräsinkin tädille. Olen edelleen hyvin herkkä säikähtämään kaikkea, mutta olen aiemmin kokenut sen verran kovia, että mielestäni on syytä olla varuillaan, vaikka täti vaikuttaakin suhteellisen vaarattomalta. Saatan siis kesken silittelyn ja kehräyksen rynnätä pakosalle, koska pelästyn esimerkiksi sitä, että täti vähän muuttaa asentoaan. Jälkikäteen tietenkin harmittaa, että hauska hetki sillä tavalla keskeytyi, mutta olen tottunut olemaan koko ajan valmiustilassa mahdollisten vaarojen suhteen ja siitä on vaikea päästä eroon ihan noin vain. Onneksi täti ymmärtää, eikä ole minulle vihainen, vaikka tietenkin tätikin on pahoillaan, että säikähdän sellaista, mikä oikeasti ei ole vaarallista. Olen kuitenkin luottavaisella mielellä sen suhteen, että vähitellen pääsen peloistani eroon, sillä tätikin kehuu minua hyvin reippaaksi tytöksi ja sanoo, että olen edistynyt ja pärjännyt tosi hienosti heti alusta asti. 

Muonitus täällä on järjestetty ihan tyydyttävästi ja saan vähintäänkin aamu- ja iltapalan. Lisäksi voin milloin tahansa käydä napostelemassa välipalaksi kuivanappuloita, jotka ovat mielestäni tosi hyviä. Eli ruokaa on riittävästi ja se on useimmiten ihan kelvollistakin. Olen aloittanut täällä uudessa kodissani myös uusia mielenkiintoisia harrastuksia. Tarkkailen lintuja, pelaan amerikkalaista jalkapalloa ja olen kokeillut myös muita palloilulajeja. Pallot olen saanut perintönä tädin aiemmilta kissoilta, mutta on minulle hankittu myös muutamia ihan uusia, ikiomia leluja. Lisäksi minulla on monitoimikuntoilulaite, jolla voin vahvistaa tasapuolisesti kaikkia lihasryhmiä ja jossa on myös kätevä taso, jolla voin rentoutua ja palautua kovan treenin jälkeen. Laite soveltuu erinomaisesti myös kynsien hoitoon. Täti kylläkin sanoo, että monitoimilaitteeni on vanha nahistunut kolmenistuttava sohva, mutta olipa se mikä tahansa, niin näppärä se on. Ja kovassa käytössä! 

Koska olen nyt liittynyt pysyvästi tämän pienen ruokakuntamme jäseneksi, täti kertoi, että asiaa tulisi juhlistaa kissanristiäisillä. Täti oli jo ennen kuin muutin tänne, ajatellut, että Pörri-nimeni pitäisi ehkä muuttaa joksikin toiseksi. Täti käytti kuulemma paljon aikaa tämän nimipolitiikan miettimiseen, mutta lopputuloksena, pohdinnasta huolimatta, kutsumanimeni jää Pörriksi. Täti on sitä paitsi jo tottunut kyseiseen nimeen ja niin olen minäkin. Minä muistutan kuulemma paljon yhtä tädin entistä kissaa, joka oli suuri persoona ja todellinen taiteilijaluonne ja hänellä oli hieno nimikin. Niin ollen minullakin tulisi tädin mielestä olla hieman fiinimpi nimi, vaikka minua Pörriksi sanotaankin. Tädille tulikin sitten mieleen eräs mustavalkoisten elokuvien aikakauden hieno näyttelijätär, jonka mukaan minulle annettiin lisää nimiä ja ihan kivat nimet sain. 

Lämpimät kiitokseni Kattilan väelle talteenotostani, majoituksesta, muonasta ja muusta! 

Laitan oheen muutaman kuvan itsestäni:
* kuva 1: Täti kutittaa mahaani. Vieressäni on ensimmäinen ikioma leluni, kissanminttuorava.
* kuva 2: Tarkkailen lintuja monitoimilaitteeni päältä.
kuva 3: Paistaa se aurinko Pörrillekin! 

Tärkeä Tiedote päättyy.

Täällä Pörri Elsa Mercedes, oma koti.






5 kommenttia:

  1. aivan ihana kirjotus , ja kaunis pörri . kaikkee hyvää .

    VastaaPoista
  2. <3 Ihana Pörri Elsa Mercedes! Terveiset myös Tädille. Ihania kissanpäiviä sinne!

    VastaaPoista
  3. oi ei , ihanaa. pörde olet paras ♥ terkkuja Joannalta !

    VastaaPoista
  4. Kiva lukea miten Pörri pärjäilee uudessa kodissa. Kirjoita toistekin kuulumisiasi.
    Meidän Jösse ymmärtää hyvin, että koet aluksi arkuutta ja epäluuloa uusia asioita kohtaan. Se on aika sisäänrakennettua, kun on kohdannut ihan liikaa pahoja tilanteita. Älä kuitenkaan ole huolissasi pikkuhiljaa ne kurjat asiat unohtuu ja huomaa ettei omassa kodissa ole mitään pelättävää. Jösse muutti veljensä Valtsun kanssa Kattilasta meille noin yhdeksän vuotta sitten. Ensimmäisen puolivuotta Jösse melkein asusteli sängyn alla, mutta sen jälkeen siitä on tullut varsinainen hurmuri ja mammanpoika. Surullista on, että vieläkin jokin ääni, tai uusi asia saa Jössen pelästymään ihan tolaltaan. Onneksi niitä ei tapahdu, kuin enää kuin muutaman kerran vuodessa.
    Se on Pörri tosi hyvä juttu, että olet innostunut kuntoilusta. Jösse on enemmän tuollainen mietiskelijä, niin kuin mammansakin ja se alkaa helposti näkymään vyötäröllä.
    Oikein hyvää syksyä Pörrille ja hänen tädilleen.

    Inkeri Valtonen

    VastaaPoista
  5. Kun sain aikuisen löytökissan, se oppi nimensä muutamassa päivässä. Kun sanoin kissa, se heilutteli korviaan. Toistelin vähän aikaa (nimi)-kissa yhdistelmää ja kolli tajusi nimensä. Asiaa helpotti vähän että nimessä on kissalle tuttuja äänteitä (rr, ma jne.)

    VastaaPoista